HFRS:n diagnoosi – verenvuotokuume ja munuaisoireyhtymä

Tausta

Hantaan-virus (HV) on ensisijainen munuaisoireyhtymään (HFRS) liittyvän verenvuotokuumeen aiheuttaja. HFRS on maailmanlaajuisesti levinnyt zoonoottinen akuutti tartuntatauti, jolle on ominaista kuume, verenvuoto ja munuaisten vajaatoiminta. Taudilla on äkillinen puhkeaminen, nopea eteneminen ja korkea kuolleisuus, mikä aiheuttaa merkittävän uhan kansanterveydelle. Jyrsijät (kuten Apodemus agrarius ja Rattus norvegicus) ovat HV:n tärkeimmät reservoirit ja vektorit. Tartunta ihmisiin tapahtuu pääasiassa aerosolisoituneiden eritteiden (virtsa, ulosteet, sylki), suoran kosketuksen tai vektorien puremien kautta. HFRS:ää voi esiintyä ympäri vuoden, ja väestö on altis sille. WHO:n tilastojen mukaan 32 maata maailmanlaajuisesti on raportoinut HV-epidemioista, ja erityisen yleistä on Itä-Aasiassa, Euroopassa ja Balkanilla.

Vasta-ainemerkit HV-infektion jälkeen

HV-infektion jälkeen ihmisen immuunijärjestelmä tuottaa spesifisiä vasta-aineita, pääasiassa HV-IgM:ää ja HV-IgG:tä.

● HV-IgM-vasta-aineet: Toimivat varhaisen infektion serologisena markkerina, ilmestyvät tyypillisesti muutaman päivän kuluessa oireiden alkamisesta ja ovat ratkaisevan tärkeitä akuutin vaiheen diagnoosissa.

● HV-IgG-vasta-aineet: Ilmenevät myöhemmin ja voivat säilyä eliniän ajan, mikä viittaa aiempaan infektioon tai toipumiseen. Myös nelinkertainen tai suurempi HV-IgG-vasta-ainetiitterin nousu akuutin ja toipuvan seerumin näytteiden välillä on diagnostinen merkki akuutista infektiosta.

Yleisiä HV-diagnostiikkamenetelmiä

Nykyisiä HV-havaitsemismenetelmiä laboratoriossa ovat viruseristys, PCR, serologinen ELISA ja kolloidisen kullan immunomääritykset.

● Virusviljely ja PCR tarjoavat korkean spesifisyyden, mutta ovat aikaa vieviä, teknisesti vaativia ja vaativat edistyneitä laboratoriolaitteita, mikä rajoittaa niiden laajaa käyttöä.

● Mikroimmunofluoresenssi (MIF) on erittäin tarkka, mutta vaatii fluoresenssimikroskoopin ja asiantuntijan tulkinnan, mikä rajoittaa rutiinikäyttöä.

● ELISA- ja kolloidikultamäärityksiä käytetään laajalti kliinisissä olosuhteissa niiden yksinkertaisuuden, nopeuden, korkean herkkyyden ja spesifisyyden sekä näytteenoton (seerumi/plasma) helppouden ansiosta.

Tuotteen suorituskyky

Beier Bion HV-IgM/IgG (ELISA) -määrityksen ominaisuudet

● Näytetyyppi: Seerumi, plasma

● Näytteen laimennus: Sekä IgM- että IgG-määrityksissä käytetään alkuperäistä näytekaivoa laimennuksella 1:11 (100 µl näytelaimenninta + 10 µl näytettä), mikä virtaviivaistaa työnkulkua ja vähentää käyttäjän työmäärää.

● Käyttövalmis reagenssi: Kaikki reagenssit ovat valmiita pesupuskuria (20× tiivistettyä) lukuun ottamatta. Värikoodattu helppoa tunnistamista varten.

● Inkubointimenettely: 30 min / 30 min / 15 min; täysin automatisoitava

● Detektioaallonpituus: 450 nm ja 630 nm:n referenssiaallonpituus

● Päällystetyt liuskat: 96 tai 48 rikottavaa kuoppaa, joissa jokaisessa on painettu tuotekoodi jäljitettävyyden ja mukavuuden takaamiseksi

Beier Bion HV-IgM/IgG (kolloidinen kulta) -määrityksen ominaisuudet

● Näytetyyppi: Seerumi

● Havaitsemisaika: Tulokset 15 minuutissa; ei lisälaitteita tarvita; ihanteellinen nopeaan seulontaan avohoidossa, päivystyksessä ja hajallaan olevien potilaiden ympäristössä

● Menettelytapa: Lisää 10 µl näytettä testikortin näytekaivoon pipetillä; tulkitse tulokset 15–20 minuutin kuluessa

HV-IgM:n (ELISA), HV-IgG:n (ELISA) ja HV-IgM/IgG:n (kolloidikulta) kliininen suorituskyky